Vain seitsemän veljestä

Jalkapallon Veikkausliigalla ei ole porilaisittain paljon annettavaa. FC Jazz katosi kartalta kesän 2004 jälkeen, ja sarjaa tahkotaankin nyt kolmatta kautta peräkkäin ilman karhukaupungin ylpeyttä. 
Kovin paljon ylpeydenaiheita ei ole tarjolla myöskään yksilötasolla. Pääsarjassa potkiva porilaiskasvatti on jo lähes uhanalainen laji. Mukana pyörii vain seitsemän Porissa jalkapallo-oppinsa saanutta pelimiestä. 
 
- Yllättävän vähän, ei edes joukkueellista. Tuo määrä on törkeän pieni, TPS:n luottomiehenä luutiva FC Jazz-kasvatti Jarno Heinikangas ihmettelee. 
 
- Se tietysti vaikuttaa, ettei kaupungissa ole liigajoukkuetta. Mutta kertoo se myös siitä, että juniorityö on vähän hyytynyt, Heinikangas miettii.
 
Asia tiedostetaan myös valmennuspuolella. FC Jazz-junioreiden valmennuspäällikkönä sekä NiceFutiksen valmentajana toimivan Jouni Joensuun mielestä pääsarjassa pitäisi olla joka kausi vähintään 15 porilaista. Se olisi hänen mielestään lähes elinehto, mikäli kaupungissa halutaan edes haaveilla omasta liigajoukkueesta.
 
-Nykyisen luvun perusteella Pori pystyy keskimääräisesti tuottamaan seitsemän liigatasoista pelaajaa kymmenessä vuodessa. Ei siis edes yhtä vuodessa. Siitä ei liigajoukkuekaan pystyisi tarpeeksi ammentamaan omasta tuotannosta.
 
Yksilöt unohdettu
 
Tilanne on jopa karua lukua tylympi. Veikkausliigan seitsemästä porilaisveljeksestä vain kaksi pelaa tällä hetkellä isossa roolissa. Heinikangas on raatanut kovilla panoksilla huipulle pyrkivän turkulaisseuran alakerrassa täydet minuutit. Pietarsaaren Jarossa tämän kauden maalitilinsäkin avannut Toni Junnila on puolestaan ottanut paikkansa joukkueen kärkenä.
 
Hakan Petri Viljanen ja Hongan Rami Hakanpää tosin tunkeutunevat täyteen pelikuntoon toivuttuaan joukkueidensa avauskokoonpanoihin. Muiden aika koittaa vasta hamassa tulevaisuudessa. Vähäisen massan lisäksi ei siis voida sanoa edes yksittäisten tähtien erityisesti tuikkivan. Onko Porin maine oivana kasvattajakaupunkina harhaa?
 
-On se osittain. Aiemmin junioreissa on tullut hyvää menestystä, mutta ne ovat ehkä tulleet enemmän hyvällä taktiikalla ja joukkuepelaamisella kuin yksilöiden kautta, Joensuu näkee.
 
Lähitulevaisuudessa ei luvassa parempaa
 
Nuorten SM-mitaleitakin saavuttaneissa Jazzin 1980-luvun puolivälissä syntyneissä oli tosin myös lahjakkaita yksilöitä. Niistäkään kansalliselle huipulle eivät ole nousseet kuin Junnila sekä nyt Norjassa tahkoava liigan viime kauden maalikuningas Hermanni Vuorinen.
 
-Se ikäluokka hukattiin, kun Jazzissa oli päällä jatkuva katastrofivaihe. Sen aikana heitä ei pystytty kehittämään niin kuin olisi pitänyt, ja vastuunkantajiksi he olivat liian nuoria. Toisissa olosuhteissa heistä olisi varmasti saatu 3-4 runkopelaajaa liigatasolle, Joensuu arvioi.
 
Valmennuspäällikkö myöntää, että suunnan muuttamisessa on kova työ. Se ottaa aikansa. Aivan lähitulevaisuudessa tuskin on ainakaan laajempaa liigamassaa luvassa.
 
-Ne on laskettavissa yhden käden sormin, jotka voivat viiden vuoden sisällä päästä liigaan, Joensuu harmittelee.
 
UrheiluPori.com
 
Artikkeli julkaistu Satakunnan Viikossa 9.5. 2007