Alivoimalla ei Sportille pärjää

Vajaalla jouduttiin lähtemään matkalle sarjan ennakkosuosikkia vastaan. Vaihtoehtoja kaiketi ei muita tuolloin ole kuin yrittää puolustaa tarkkaan, ja käyttää omat tilaisuudet – varsinkin erikoistilanteet – tehokkaasti hyödyksi. Noita omia tilanteita ei aivan liukuhihnalta yhdellä kärjellä pelatessa tullut varsinkin kun vastassa ei suinkaan mikään tumpelo puolustus ollut. Kotijoukkue käytti hyvin kentällä olleen tilan hyödyksi, syöttöpeli oli ajoittain todella näyttävää, mutta pitkään kotijoukkueelle tuotti vaikeuksia hyvien maalipaikkojen rakentaminen. Usein heidän hyökkäyksensä päättyi varsin toivottomaan kaukolaukaukseen, jotka meidän – ei niin lyhytkasvuinen eikä erityisen epävarma – veräjänvartijamme Johanna poimi helposti. Toisaalta näiden yritysten vastapainoksi nähtiin pari todella upeata maalia.

Alusta lähtien näki, että Sportin syöttöpeli toimii tehokkaasti ja, että kotijoukkue haki nousuja Theresa Gominan kautta oikealta laidalta. Kun tämä kuvio nähtiin, otti Anu erityistehtäväkseen Gominan seuraamisen, ja onnistuikin tässä tehtävässään niin kauan kuin se hänen vastuullaan oli. Me saimme pari kohtalaista tilaisuutta ensimmäisen jakson alkupuoliskolle. Mira ja Tane juonivat yllättävän hyökkäyksen, jossa Mira sai haettua itselleen kuudeltatoista laukaisupaikan, mutta kuti jäi hieman suutariksi. Vartin kohdalla saimme keskialueelta vaparin, jolla Memmu haki Tanen. Tämä pääsi nousemaan päätyrajalle asti ja keskitti takaa noussutta Miraa hakien. Maalivahti Sofia Björkgren kuitenkin luki tilanteen hyvin, ja tilanne kuivui kokoon.

Sport sai pyöritellä peliä puolisen jaksoa ennenkuin se sai ensimmäisen kulmansa, mutta tämä ei tuottanut tulosta. Hetkeä myöhemmin kotijoukkueen pelaaja melkein pääsi yksin läpi, mutta rautaisesti pelannut Memmu vei pallon hyökkääjän jaloista. Mutta tarpeeksi painetta, niin lopulta tapahtuu. Susanne Norrgårdille jää turhan runsaasti tilaa oikealla laidalla, ja hän onnistuu keskittämään lähelle vitosen rajaa. Pallon saa kahden meikäläisen välistä Sanna Keromaa, joka tuikkaa pallon lähietäisyydeltä maaliin. Avausmaali syntyi 25. minuutilla.

Seuraava maali onkin niitä pelin hienoimpia. Ensin näyttää, että Gomina saadaan eristettyä pallon kanssa päätyrajalle, mutta kuitenkin tilaa löytyy millintarkalle poikittaissyötölle: Joana Saarinen tykittää tarkan laukauksen oikealle tolpan viereen, Johanna seuraa hyvin, muttei aivan ulotu saamaan näppejä väliin.

Toisella jaksolla yritämme nostaa Anun hieman hyökkäävämpään rooliin, jotta Mira saisi kärjessä muutakin tukea kuin Tanen oivallukset keskikentällä. Alkuun tämä näyttää jonkin verran nostavan painopistettä, mutta kuitenkin lupaavin hyökkäys saadaan oikealta laidalta, missä Siskon läpisyöttö yritys Miralle painuu aavistuksen liian pitkäksi. Pitkään näyttää, että Sport pysyy kaukolaukauslinjalla, ja se tietenkin olisi sopinut meille. Vaarallisempaa oli kuitenkin Gominan ilmeisesti vapaampi rooli ja ajoittainen pelaaminen keskemmällä. Sportin kolmas maali tulikin (ajassa 63 minuuttia), oikealta laidalta annetusta keskityksestä, jonka Gomina n. kymmenessä metrissä otti ilmasta haltuun ja laukoi rinnalta pudottamansa pallon komeasti maaliin. Ja pari minuuttia myöhemmin sama taituri onnistuu tuikkaamaan kärkkärin maaliin melko lähietäisyydeltä.

Kyllähän tässä jo notkahti, vaikka pian Memmun antamasta boxiin antamasta vaparista Tane oli päästä jatkamaan. Ongelmia lisäsi, että pian olimme kahden pelaajan alivoimalla, kun Lindaa paikkailtiin kentänlaidalla kohtalaisen tovin. Ja kentälle syntynyt tila näkyi kahtena takaiskumaalina, joista ensimmäinen muistutti hyvin paljon maalia numero kaksi: Gominan nappisyöttö oikealta ja Pernilla Nordlundin tarkka laukaus vasempaan alanurkkaan. Kaksi viimeistä maalia merkittiin jälleen Gominalle, ja molemmista voi sanoa, että korkealta prässääminen voi joskus olla tehokasta. Näiden kahden maalin väliin osuu meidän pelimme paras vaihe: Tanen antaman kulmapotkun jälkeen saamme hetkeksi mukavan paineen Sportin alueelle, mutta eipä siitäkään lohtumaalin paikkaa sitten saada aikaan.

Vaikea sanoa FC Sportin todellisesta hyvyydestä. Toki syöttömylly toimi ajoittain kuin kone, nopeutta riitti ja taitoa, mutta jotenkin joukkueelta meni monesti sormi suuhun hyökkäystä päätettäessä, varsinkin nuo kaukolaukaukset jättivät tuollaisen vaikutelman. TJK pelasi uhrautuvasti taistellen, ja joukkueen parhaat onnistujat olivat puolustusrooleissa pelanneet Memmu, Anu ja topparina vakuuttavasti pelannut Tiia. Maaleja pääsi kahdeksan, mutta Johanna pelasi kokonaisuutena ottaen hyvän pelin. Ja kyllä keskikentällä Tane taisteli uupumattomasti ja palkittiinkin meidän joukkueemme parhaana.

TJK:n tiedotteesta / UrheiluTampere.com