Käytämme evästeitä tarjoamamme sisällön ja mainosten räätälöimiseen, sosiaalisen median ominaisuuksien tukemiseen ja kävijämäärämme analysoimiseen. Jaamme myös sosiaalisen median, mainosalan ja analytiikka-alan kumppaneillemme tietoa siitä, kuinka käytät sivustoamme. Näytä tiedot
Sulje

Urheiluseuran pyörittäminen ja raha kulkevat käsi kädessä, valitettavasti

Urheiluseuran pyörittäminen ja raha kulkevat käsi kädessä, valitettavasti.

Urheiluseuran pyörittäminen ja päivittäinen toiminta on parhaimmillaan ja pahimmillaan kuin minkä tahansa muunkin yrityksen pyörittämistä. Vaikka urheilun ja rahan yhteenliittoa karsastetaan usein etenkin harrastelijatasolla, karu totuus on, että sekä miesten että naisten pääsarjatason pelaaminen onnistuu kunnolla vain silloin, kun kassassa on tarpeeksi rahaa. Vaikka useissa lajeissa ei välttämättä makseta urheilijoille muuta palkkaa kuin korkeintaan kilometrikorvaukset ja lämmintä kättä, ovat monet pelaajat valmiina uhraamaan suurimman osan työ-, ja vapaa-ajastaan lajin parissa. Tämä ei tietenkään ole urheilijoiden, eikä seuran puolesta optimitilanne, sillä ilman kunnollista rahallista korvausta moni seuraurheilija joutuu hankkimaan taloudellisen toimeentulonsa muualta. Myös jopa moni suomalainen huipputason urheilija elää köyhyystasolla.

Urheiluseuran pyörittäminen yrityksenä

Taloudellisen toimeentulon hankkiminen ja urheilun yhteensovittaminen tarkoittaa urheilijoille yli ympäripyöreitä päiviä ja joustamista sekä perhe-elämässä, opiskelussa että urasuunnittelussa. Ammattiurheilija joutuu siis Suomessa uhraamaan todella paljon rakkaan lajinsa eteen elämän parhaimmiksi vuosiksi. Etenkään joukkueurheilussa ei siltikään ole mitenkään varmaa, että oma seura pärjää. Etenkin pienempiä lajeja uhkaavat jatkuva pelaajakato ja kiinnostavuuden lasku urheilutapahtumissa, johon on monia eri syitä. Käytännössä urheiluseura voi pärjätä pääsarjatasolla tasan niin kauan, kuin sen talouskin on kunnossa. Siinä vaiheessa kun seuran talous alkaa yskiä, ei usein pelaajiltakaan löydy tarvittavaa motivaatiota voittamiseen.

Ylimpien sarjatasojen talousvaatimukset liikaa monille seuroille

Vaikka ylimmille sarjatasoille olisikin tunkua kilpailumielessä, ei monen seuran talous riitä tarvittavaan loikkaan alemmista divarisarjoista ylempiin, ammattilais-, tai puoliammattilaissarjoihin. Seuraurheilu on kuitenkin ollut vuosikausia suomalaisen urheilun sydäntä, ja etenkin pienemmillä paikkakunnalla ottelut ja urheilutapahtumat ovat kaivattua vapaa-ajan tekemistä. Pienempien paikkakuntien seurat kärsivät kuitenkin otelluiden katsojamäärien laskusta, joka taas näkyy yrityksen taloudessa esimerkiksi vähentyneinä sponsorointi-, ja pääsylipputuloina. Seurajoukkueiden talousvaikeudet ovat valitettavasti itseään ruokkiva kierre, joiden pysäyttäminen on vaikeaa. Esimerkiksi Suomen kansallisurheilulajissa pesäpallossa on sekä miesten että naisten pääsarjatasolla Superpesiksessä useita eri seuroja, joiden taloustilanne on huono tai hyvin huono.

Urheiluseurojen konkurssit

Konkurssiin menneiden seurojen raunioille perustetaan uusia joukkueita, joiden taloudellinen tai pelillinen menestys voi olla hyvin kyseenalaista. Toki useat joukkueista ovat myös tajunneet tilanteen ja pyrkivät toimimaan seuran talous edellä. Mutta miten joukkeurheilussa voidaan mennä talous edellä? Seurajoukkueiden talouden tasapainoittaminen voi käytännössä tapahtua vain uusilla tulolähteillä, uusien omistajien hankkimisella tai velkarahalla eli suomeksi sanottuna yleensä jollain laina -ratkaisulla. Näistä yleisesti urheilumaailmassa käytetyimpiä tapoja ovat uudet tulolähteet, mutta esimerkiksi jotkut pesäpalloseurat ovat hankkineet myös perinteistä pankkilainaa tai kulutusluottoa talousongelmiensa ratkaisemiseksi. Tälläisistä kuitenkin halutaan vaieta parhaan mukaan, mutta turhaan, koska välilla se otettu laina kantaa pitkälle; konkurssi vältetään ja toimintaa pystytään jatkamaan pitkään sekä samalla velat pystytään vielä lyhentämään kunnialla.

Tyypillisiä urheiluseurojen ongelmia

Ongelmia seuroilla on yleensä esimerkiksi ennakonpidätyksien ja arvonlisäverojen maksamisen kanssa, vaikka erityisesti yrittäjät tietävät mitä tapahtuu, jos verojenmaksussa on epäselvyyksiä. Esimerkiksi oululainen Oulun Lippo Pesis on ollut jo useiden vuosien ajan niin pahoissa talousvaikeuksissa, että se ei ole voinut maksaa valtiolle veroja, pelaajille palkkoja, eikä liikuntapaikoille vuokria. Puhutaan kymmenistä tuhansista euroista. Jos urheiluseuroja verrataan tavallisiin yrityksiin, joiden lyhytaikaisessa rahoituksessa olisi saman tason ongelmia ja tase näyttäisi miinusta, ei yrityksellä olisi toimintaedellytyksiä muutamaa tilikautta pidemmälle. Luvassa voisi olla velkajärjestely tai konkurssi, jonka myös monet pienemmät urheiluseurat ovat jossain vaiheessa joutuneet kokemaan. Löytyy sitä ylisuoriutujiakin. Esimerkiksi Porin Pesäkarhut ja etenkin naisten joukkue on saanut pitkäjänteisellä työllä pidettyä katsojalukunsa kiitettävänä. Useat seurajoukkueet silti jatkavat toimintaansa talousvaikeuksien ja konkurssienkin jälkeen. Seurajoukkueiden tapauksessa kyse on nimittäin jostain tavallista taloutta suuremmasta, nimittäin urheilusta.


Takaisin edelliselle sivulle